Syksyä on leimannut järkytys ja huoli maailman tapahtumista. Iskut World Trade Centeriin aloittivat uuden aikakauden maailman historiassa. Olen usein tuntenut hämmennystä tämän kaiken mielettömyydestä – ihmiskunta tarvitsee nyt suurta viisautta selvitäkseen tästä kenties parempaankin huomiseen.

Terrorismi on ehdottomasti tuomittava ja tekijät saatava edesvastuuseen. Kansainvälinen terrorismi on uhka ihmisoikeuksille, demokratialle ja oikeusvaltiolle. Terrorismi ottaa oikeuden omiin käsiinsä. Se ei pelaa minkäänlaisten sääntöjen mukaan ja ”voimansa” osoittaakseen käyttää tuhansia viattomia siviilejä uhrinaan.

Tätä ei voida hyväksyä. On tärkeää, että rintama terroria vastaan on laaja ja kaikkien yhteinen. Ei saa käydä niin, että maailma jakautuisi ”kahtia” rikkaisiin länsimaihin ja islaminuskoisiin arabimaihin ja ”sitten vaan sodittaisiin”. Kyse ei ole eri kulttuurien välisestä vastakkainasettelusta.

Olemme nähneet, että tässä tilanteessa kuitenkin pelko ja epäluulo ”erinäköisiä” ihmisiä kohtaan on ihmisten mielissä usein voimistunut. Meidän on kuitenkin muistettava, että sodan kouriin joutunut afgaaniäiti lapsineen on aivan yhtä viaton tapahtumiin kuin vaikkapa WTC:n terroristi-iskussa kuollut perheenisä. Traagista on, että terrorismista ja sitä seuraavista sotatoimista kärsii aina eniten se viaton uhri!

On varmasti poissuljettua olettaa, ettei USA WTC-iskujen jälkeen olisi ryhtynyt mihinkään vastatoimiin. Tärkeää kuitenkin on, että toiminta perustuu YK:n hyväksymiin periaatteisiin, joiden mukaan voimankäyttö on hyväksyttävää silloin, kun se on uhkaan nähden suhteellista ja kohdistettu sotilaallisiin kohteisiin. Myös Yhdysvallat on asettanut tämän toimintaperiaatteeksi. Kuten on nähty, ei tämä ole mennyt ihan nappiin – mm. vanhainkoti on joutunut erehdyksessä tulilinjalle. Miljoonat ihmiset riutuvat sodan jaloissa ja kamppailevat nälkää vastaan pysyäkseen hengissä!

***

Yleisenä ratkaisuna tilanteeseen auttaa pitemmän päälle ainoastaan ”sota” köyhyyttä vastaan niin, että maailma olisi tasapuolisempi paikka elää meille jokaiselle. Vaikka terrorismi ei saakaan saada oikeutusta köyhyydestä, katkeruudesta ja vihasta, on ihmiskunnan hyvinvoivan osan velvollisuus auttaa maailman köyhimpiä maita tiellä kohti demokratiaa ja parempia elinoloja.

Yhdysvaltain entinen Suomen suurlähettiläs, arvostettu aseriisunta-asiantuntija James Goodby onkin todennut, että jotakin on tehtävä maapallon vauraan pohjoisen ja köyhän etelän välisen kuilun kaventamiseksi. Muutoin terrorismin vastainen sota jatkuu ikuisesti. Hänen mukaansa köyhien maiden auttamista voidaan perustella paitsi moraalisin perustein myös itsekkään taloudellisilla syillä: on paljon halvempaa tukea köyhien maiden kehitystä kuin lähettää joukkoja taistelemaan!

Terroristi-iskujen jälkeinen tilanne on muuttanut monien tahojen näkemyksiä globalisaation hallinnasta. Globalisaatiota pidetään edelleen voittopuolisesti myönteisenä ilmiönä mm. taloudellisen vaurauden luomisessa ja ihmisten yhdistämisessä. Kuitenkin samaan aikaan huomataan aiempaa selkeämmin, että kehityksellä on myös nurja puolensa: vaurauden entistä epätasaisempi jakautuminen. Ja mikä tärkeintä, vihdoin aletaan yleisemmin tunnustaa, että tälle on tehtävä jotakin.

Muuttuneita asenteita kuvaavat esim. USA:n republikaanien reaktiot. Julkisen vallan puuttumista talouteen pidettiin ennen tuhoisana. Nyt sen sijaan huomataan, että kriisitilanteissa tarvitaan vahvaa julkista valtaa. Nyt hyväksytään niin talouden elvyttämistoimet kuin humanitäärinen ulkomaanapukin. Sokea markkinausko horjuu.

***

Päivittäisten maailmanpoliittisten uutisten otsikot karmivat: lisää pernaruttotapauksia, hyökkäysten laajennushalua Irakiin, huhut isorokkobakteereista…väkivallan oravanpyöräkö?

Kaikesta koetusta huolimatta unelma maailmanrauhasta ei saa jäädä jalkoihin! Ihmiskunnan on voitava olla ihmisiksi! Yhteisiin ponnisteluihin on lähdettävä entistä hanakammin. Kaikkien toimijoiden on kaivettava itsestään esiin ”se pieni pasifisti” ja varmistettava, että elettävää jää myös lapsillemme, niille pikkukääröille, joita maailmaan koko ajan syntyy.

Hyvä motivaatio tähän löytyy vaikkapa sen tosiseikan pohtimisesta, että jo viisi prosenttia maailman vuotuisista sotilasmenoista riittäisi turvaamaan peruskoulutuksen, terveydenhuollon ja puhtaan juomaveden kaikille maapallon asukkaille kymmeneksi vuodeksi!