Olin hämmästynyt, kun kuulin, että hallitus on tarjoamassa puolustusmenoihin kahden prosentin vuosittaista korotusta. Eli vaalikaudessa 400 miljoonaa lisää rahaa.

Ehdotus sopii huonosti yhteen taloustilanteen kanssa. Arvovalinnat ihmetyttävät. Hallitukselta ei näytä liikenevän riittäviä varoja elvytykseen työpaikkojen luomiseksi puhumattakaan, että rahaa löytyisi pelastamaan kunnat tulossa olevalta talousahdingolta.

Pian nimittäin kunnissa mietitään kiivaasti, miten rajusti heikkenevän talouden keskellä onnistutaan pitämään vanhusten hoiva inhimillisellä tasolla tai miten turvata terveyskeskusten toiminta. Lisärahaa kunnille ei hallitukselta tästä huolimatta liikene, sen sijaan armeijan menoihin löytyy helposti satoja miljoonia lisää.

Vertailun vuoksi todettakoon, että summalla, mikä nyt annetaan puolustusvoimille, saataisiin komeasti koko kouluterveydenhuolto kuntoon Suomessa. Ihmettelen, miten näinä päivinä voi olla tärkeämpää panostaa armeijaan, kuin lapsiin ja nuoriin.

Yhtä hämmästynyt olin, kun valtiovarainministeri Katainen antoi ilman sen kummempia perusteluja lupauksen poistaa kansaneläkemaksu yrityksiltä, mihin työmarkkinajärjestöt sitten sopimuksessaan tarttuivat. Tämän ministerin yksipuolisen rahapussin nyörien avauksen hinta on miljardi euroa.

Näin sitä sitten riisutaan työnantajilta miljardin verran yhteiskuntavastuuta pois, tällä rahallahan on osallistuttu nimenomaan perusturvamme rahoittamiseen. Kun samaan aikaan nostetaan työeläkemaksua, toimii malli niin, että suuret yritykset hyötyvät, mutta pienet kärsivät.

Kansaneläkemaksun poistamisella ei ole erityisiä suoria työllisyysvaikutuksia. Eli puheissa ministeri vannoo täsmäelvytyksen nimiin: että kaikki liikenevä raha olisi laitettava toimiin, joilla suorimmin lisätään työpaikkoja. Teoissa liikutaankin sitten päinvastaisilla raiteilla.

Samaan aikaan sosiaaliturvan malleja miettinyt Sata-komitea esittää keinoja pienituloisimpien ihmisten auttamiseksi. Niitä toden totta tarvitaan. Komitean esitykset maksaisivat reilun miljardin. Tätä miljardia ei hallitus oitis luvannutkaan. Päinvastoin, ministeri Hyssälän lausunto kuului: ”perusturvauudistusten aikataulu on auki. Ehdotukset voidaan toteuttaa kahden vaalikauden aikana, jos rahoitus varmistetaan.”

On se kummaa, että joihinkin asioihin löytyy rahaa helposti ja nopeasti, mutta toisten kanssa on niin vaikeaa. Tällä kierroksella osattomiksi jäivät kunnat ja köyhät ihmiset.

(julkaistu kolumina Pirkanmaan Sanomissa 4.2.2009)