SDP on vauhdissa. Sen todisti mm. syksyinen politiikan viikkomme, jossa ympäri Suomea järjestettiin isoja tilaisuuksia toreille. Ihmisillä oli mahdollisuus tavata demarivaikuttajia ja kertoa palautetta politiikanteosta.

Tilaisuudet kruunasi iso jättiscreeni, jossa pyöri SDP:tä esittelevä videonpätkä. Tampereen tilaisuus oli hivenen poikkeava. Sinne järjestettiin normaalin meiningin lisäksi vielä erikseen demarikaraoke. Tämä tarkoitti sitä, että keskellä Tampereen keskustoria oli mahdollisuus laulaa karaokea ja laulu raikui sitten yli keskustorin ja laulajan naama näkyi yli horisontin jättiscreenillä.

Karaokeisännäksi saimme eduskuntaryhmämme puheenjohtajan, karaokevirtuoosin, Jouni Backmanin.

Kun kerroin ryhmäsihteerillemme Sisko Sepälle, että aion laulaa keskellä keskustoria karaokea yhdessä Jouni Backmanin kanssa, tulkitsin hänen ilmeestään, ettei hän ollut kovin vakuuttunut, kannattaisiko tämä. Mutta kuitenkin Sisko päätti, ettei meitä kiellä, vaan toi esiin järkevän periaatteen: viisaus ylläpitää maailmaa, mutta hulluus vie sitä eteenpäin! Näinhän se on, muureja on murrettava.

Ja niin siinä sitten löysin itseni laulamasta karaokea (nuotin vierestä) jättiscreenillä keskellä Tampereen keskustoria, herran jestas! Jos joku minulle olisi kertonut vuosi sitten, että näin teen, hulluksi olisin luullut.

Mutta ei tämä vielä mitään. Illan ehdoton kohokohta oli kuitenkin itse karaokeisäntämme esitys. Siinä se Jouni Backman rock’n roll-tähden elkein kähisi ”viilaten ja höyläten ja rakastan vaan”. Ja viimeistään siinä vaiheessa alkoi tulla yleisöstä palautetta, että ihmisiähän te ihan olette te demaritkin!

Yleisö tanssi Jounin tahdissa. Kalpene keskustapuolue: teillä on pikku G, mutta meillä on iso B: Jouni ”rock” Backman!

***

Ei se maailma tietenkään parane vain laulamalla karaokea. Mutta se pointti tässä on, että kaikki keinot, jolla ihmiset saadaan kontakteihin politiikan ja politiikkojen kanssa on perattava läpi.

Jo pitkään on näkynyt se huolestuttava trendi, etteivät ihmiset enää ole kauheasti kiinnostuneita omista asioistaan. Tai ainakaan meistä poliitikoista.

Enää ei samoin mitoin saa väkeä työväentaloille, vaan tapaamisia on järjestettävä sinne, missä ihmiset kulkevat, kauppojen eteen, ostoskeskuksiin ja toreille.

Demokratia on ihan hirveän tärkeä juttu. Ja meillä ei ole kerta kaikkiaan varaa jättää sitä vain harvojen etuoikeutettujen näppeihin. Meidän on huolehdittava siitä, että ihmisillä on tietoa ja taitoa hahmottaa muuttuvaa isoa maailmaa ja että ihmisillä on motivaatiota olla osallisena yhteiskunnassa. Ihmisillä on oltava motivaatio osallistua, vaikuttaa, vaatia oikeuksiaan ja käydä kriittistä keskustelua.

Tässä haastetta meille poliitikoille ja koko järjestökentälle. Kotisohvat on selätettävä ja nostettava yhteisöllisyys taas arvoonsa näiden yksilöllisyyden kultavuosien jälkeen. Ajatelkaa työväenliikkeen syntymäaikoja: silloin mentiin yhdessä ja rakennettiin yhdessä työväentalo keskelle kylää. Upeaa joukkovoimaa.

(julkaistu kolumnina Uutispäivä Demarissa lokakuussa 2005)