JHL 249 tiedote 2/2013

Olen aina ollut julkisten palvelujen puolustaja. Nykyisin on tavallista, että monia palveluja ulkoistetaan ja tilataan ulkopuoliselta tuottajalta. Tässä tulisi aina muistaa, että asia ei ole niin yksinkertainen, että palvelu näin toteutettuna olisi automaattisesti parempi tai halvempi, puhumattakaan, että se olisi laadukkaampi.

Vahvistusta uskolleni sain tuoreesta sosiaalibarometristä, jossa kerrottiin, ettei sosiaali- ja terveyspalvelujen kilpailuttaminen kunnissa tuonut toivottuja hyötyjä. Kävi ilmi, että kolmannes kunnista on palauttanut sosiaali- ja terveysalan ostopalveluja omaksi tuotannoksi. Tutkimuksessa puolet sosiaali- ja terveysjohtajista kertoi, että ostopalvelut olivat tuoneet säästöjen sijasta lisäkustannuksia. Myös laatuongelmista kertoi moni. Siksipä olisi hyvä muistaa, että maltti on valttia. Yltiöpäinen ulkoistaminen ja yksityistäminen tuovat harvoin hyvän tuloksen.

Parhaillaan hankintalakia ollaan uudistamassa. Tässä yhteydessä on huolehdittava siitä, että kilpailutuksella ei vaaranneta vanhusten, lasten tai vammaisten palveluja. Kehitettävää riittää: nykyiset käytännöt ja kilpailuttamiseen liittyvä osaaminen on usein puutteellista.

Hankintalain uudistamisen lisäksi vireillä on paljon puhuttu kunta- ja soteuudistus. Kesällä voimaan tulee jo kauan odotettu vanhuspalvelulaki. Kaikkien näiden yhteinen ja iso päämäärä on sen varmistaminen, että ihmiset saavat hyvät ja laadukkaat palvelut tasapuolisesti. Terveyskeskukseen on päästävä jonoitta, vanhusten on saatava arvokas hoiva ja lasten hyvä hoito. Niistä ei saa tinkiä taloudellisesti vaikeinakaan aikoina.

Olemme jo pidemmän aikaa eläneet mainittuja taloudellisesti vaikeita aikoja niin valtion puolella kuin kunnissakin. Säästöjä joudutaan tekemään ja lisärahan löytäminen palvelujen parantamiseen on kiven takana. Siksipä tuntuu entistäkin hurjemmalta ajatella, että samaan aikaan harmaa talous rehottaa. Veroja kierretään ja voittoja siirretään veroparatiiseihin. Eduskunnan kyselytunnilla edustajakollegani Kari Rajamäki kertoi keskustelustaan erään sotaveteraanin kanssa. Tämä veteraani oli kysynyt, missä on talousrikollisten ja veroparatiisiasiakkaiden isänmaa – ja oli itse myös vastannut siihen osuvasti: he ovat tämän päivän rintamakarkureita.

On todella tärkeää, että nyt on ryhdytty hartiavoimin pistämään kampoihin harmaalle taloudelle. Nyt harmaan talouden kimpussa työskentelee 300 ihmistä enemmän kuin tämän hallituskauden alussa. Lisäksi on laadittu iso joukko toimia, joiden kautta harmaata taloutta kitketään. Rakennustyömailla henkilöstön tunnistekortissa on nykyisin oltava veronumero, palkka tulee tulevaisuudessa maksaa pankkiin eikä tiskin alta, kuitinantovelvollisuus etenee…

Harmaan talouden myötä ryöstetään meiltä kaikilta miljardeja. Arvioitu mittaluokka on iso, jopa viitisen miljardia. Sillä kustantaisi jo lapsilisämme, työttömyysturvamme ja sairausvakuutuksemme, tai ison joukon kunnallisia palveluja.

Nollatoleranssi harmaalle taloudelle siis.