Viime aikoina oikeistopiirien tarkoilla ja penttilöillä on ollut kova yritys saada ihmismassat uskomaan, ettei “kukaan ei luota Tarja Haloseen”. Käynnissä on ollut ilmeisesti jonkinmoinen kömpelö versio göbbelsmäisestä propagandasta.

Nämä yritykset ovat jääneet kehnoiksi. Ja sitä ne varmaan ovatkin niin kauan, kun rähisijöinä ovat lähinnä ex-nuorsuomalaiset ja Saharassa kunnostautuneet vataset. Tämä räyhä toiminee itseään vastaan.

Keskusteluun toi kaivatun aromin presidentti Martti Ahtisaari. Hän ihmetteli Halosen kritisoijia ja tähdensi, ettei Suomi voi täällä yksikseen olla möllötellä välittämättä pätkääkään globalisaation ongelmista. Meidän on oltava aktiivinen toimija ja kamppailtava maailmanlaajuista köyhyyttä vastaan.

Näin tamperelaisena on pakko myöntää, että joskus turkulainenkin saattaa puhua asiaa (haloo!). Nimittäin Pertti Paasio taannoin viittasi, että presidentin mollaamisessa on kyse sisäpolitiikasta. Kyse on pyrkimyksestä nujertaa Halosen voimakkaasti symboloimaa hyvinvointiyhteiskuntaa ja edistää näin oikeistolaista ihanneyhteiskuntaa. Siitäkin huolimatta, että sen yhteiskunnan, jota nuorsuomalaiset ajoivat, juna meni jo ajat sitten. Tai pikemminkin jäi yksityistämisen rapauttamille raiteille.

Mitä tulee nyt hurisevaan keskusteluun porvarien yhteistyöstä presidentinvaaleissa, niin todettakoon, että porvarihallitustahan siellä jotkut puuhaavat niin että hippulat vinkuu. Onneksi kansakunta on tämän yläpuolella ja demarit iskukykyisiä.

Tosin täytyy myöntää, että hyvinhän tämä yhteisen ehdokkaan etsiminen on porvareilla sujunut. Samana päivänä, kun keskustan ja kokoomuksen naisjärjestöjen puheenjohtajat käsikynkässä lähtivät ehdokasjahtiin, ilmoittautui Sauli Niinistö peliin. Ehkä Saukku näki tilaisuutensa tulleen ko. naisjärjestöjenkin yhteisenä ehdokkaana.

***

Näitä samoja kavereita – tarkkoja ja penttilöitä – ovat nekin, jotka tänä päivänä Evan ja muiden markkinavoimien nimissä ovat milloin viemässä eläkeläisiltä äänioikeutta, milloin purkamassa työttömyysturvaa. Ja näitä oppeja toitotetaan “välttämättömyyksinä” globalisaation edessä.

Joskus nämä uskonnot otetaan tosissaan. Ajatellaan, että maailma muuttuu joka tapauksessa tiettyyn suuntaan. Ja meidän olisi sitten vain otettava tämä suunta annettuna ja sopeutettava omat aatteemme tähän joka tapauksessa tapahtuvaan.

Mutta eihän se näin ole! Sosialidemokratia muuttaa maailmaa. Se on sitä tehnyt jo yli vuosisadan ja pystyy siihen edelleen. Muutos voi olla monenlainen. Globaalissa maailmassa voi jyrätä vain talouden arvot tai sitten voi olla niin, että demokratia, sosiaaliset ja ekologiset arvot muodostavat reunaehdot kaikelle muulle.

Demareilla on iso haaste saattaa maailmanlaajuiset markkinavoimat hyväksi rengiksi. Ihmiskunnan olisi saatava aikaan maailmanlaajuinen Forssan ohjelma, joka yhteisvoimin saatettaisiin tuomaan demokratiaa, tasa-arvoa ja solidaarisuutta maailmaan.

(julkaistu Uutispäivä Demarissa 4.4.2005)