Kauniin kesän jälkeen eduskunta on ”palannut arkeen” ja aloittanut budjettikäsittelyn. Elokuussa eduskunta ei ollut koolla, ja niinpä silloin tein mm. kattavan kuntakierroksen Pirkanmaalla.

Kävin tutustumassa myös mm. joidenkin vanhainkotien arkeen ja sain konkreettisesti nähdä ja kuulla mm. hoitoalan henkilöstön terveisiä. Alan raskaat työolot, runsaat pätkätyöt ja vaatimaton palkkataso ovat totisia tosiasioita, niin kuin monella naisvaltaisella alalla liian usein tänä päivänä on. Ja totinen tosiasia on myös, että ellei tälle mitään tehdä, ei alalle tulevaisuudessa enää hakeudu osaavaa työvoimaa.

Tampereellakin on taas kerran alkanut keskustelu siitä, saadaanko sittenkään Koukkuniemeen kylliksi uusia virkoja. Turha tästä on jossitella, saatava on! Meidän poliitikkojen vastuulla on hoitaa tällaiset asiat säälliseen kuntoon. Minun mielestäni pitää vaan kerta kaikkiaan lähteä siitä, että lapset ja ikäihmiset ovat meidän kunnia-asiamme, ja heidän palvelunsa on oltava hyviä. Piste.

Ikäihmisillämme on oikeus laadukkaaseen hoitoon ja hyviin elämän viimeisiin vuosiin. Ja vanhustenhoidon henkilöstöllä on oikeus sellaisiin resursseihin, että he pystyvät tekemään niin hyvää työtä kuin osaavat.

Erityisesti on kiinnitettävä huomiota työssä jaksamista edistäviin toimiin. Niin ikään on edistettävä käytäntöjä, joilla työsuhteita vakinaistetaan, esimerkiksi vakinaisen varahenkilöstön palkkaamisella sekä ohjelmallisesti pyrittävä myös palkkauksen nostoon kunta-alalla. Ja näihin toimiin on koko julkisen sektorin sitouduttava.

Ongelmat eivät ratkea ainoastaan valtion toimin. Esimerkiksi palkkaus on työmarkkinakysymys ja liittyy kuntatyönantajan ja kunnallisten työntekijöiden välisiin sopimuksiin. Niinpä kaikkien kuntien poliittisten toimijoiden on sitouduttava turvaamaan riittävät resurssit palveluihin. Tuloksia syntyy ainoastaan, jos valtio ja kunnat sitoutuvat toimimaan asiassa samaan suuntaan.

***

Hallitus on omalta osaltaan halunnut turvata kuntien mahdollisuuden tuottaa palveluja jatkossakin käynnistämällä kunta- ja palvelurakenneuudistuksen. Tätä koskeva laki on tulossa eduskuntaan Lokakuussa. Laki antaa kunnille signaalin etsiä uusia yhteistyömuotoja ja – rakenteita sekä uusia toimintatapoja.

Laki ei kuitenkaan saa toimia niin, että se uusia toimintatapoja haettaessa kannustaisi yksityistämään palveluja. Tällaista se ei sisällä. Tämä on ollut meidän Sdp:n porukassamme erityisesti vahdittu asia lain valmistelussa ja ollut meille tärkeä periaatekysymys.

Toinen ydinkysymys meille oli myös henkilöstön aseman turvaaminen. Saimmekin lakiin periaatteeksi, että koko uudistuksen lähtökohta on sen toteuttaminen yhdessä kuntien henkilöstön kanssa. Henkilöstö saa laissa viiden vuoden irtisanomissuojan. Se on muuta lainsäädäntöä parempi suoja. Tämä on erittäin tärkeää, tuntuuhan usein epävarmalta, kun koko toimintaympäristö on myllerryksessä.

Kuntien rakenteita ja palveluja uudistettaessa on keskeistä, että samalla huolehditaan myös kuntien taloudellisen pohjan vahvistamisesta. Tähän nähden valtion budjettiesityksessä onkin yli 400 miljoonan euron lisäpanostukset kunnille. On laskettu, että tämä budjettiesitys on kuntien kannalta paras 15 vuoteen.

Maailma ei tule valmiiksi tämänkään budjetin jälkeen, mutta kunnallisten silmälasien kautta katsottuna esitys on oikein kelpo, josta on hyvä jatkaa eteenpäin. Varmasti tulevinakin vuosina ykköshaasteita on miettiä keinot, joilla turvaamme palvelut ja huolehdimme siitä, että niiden tekijöitä arvostetaan.

(julkaistu JHL249:n jäsenlehdessä kolumnina 28.9.2006