Yksi hyvän ja tasa-arvoisen yhteiskunnan perusasioista on, että joka ikisestä pikkupirpanastamme pidetään hyvää huolta. Lapsen oikeus on leikkiä iloisena leikkejään ja läiskytellä kuralätäköissä turvallisessa ja rakastavassa ympäristössä.

Mauri Kunnas sanoi taannoisessa televisiohaastattelussa, ettei lasten tarvitse murehtia ydinaseista ja kolmannesta maailmansodasta – ei edes kasvihuoneilmiöstä. Lasten elämänpiirin pitääkin olla pieni ja mahdollisimman turvallinen. Vanhemmat voivat sanoa lapsilleen: ”Kaikki järjestyy kyllä, älä murehdi.”

Tänä päivänä monella lapsiperheellä asiat ovat ihan kunnossa ja elämä ok. Samaan aikaan kuitenkin osalla lapsiperheistä on vaikeaa, ja tässä meidän päättäjien niin eduskunnassa kuin kunnissakin täytyy olla tarkkana.

Tällä kaudella on tehty paljon hyviä päätöksiä. Lapsilisiä, pienimpiä vanhempainpäivärahoja sekä kotihoidontukea on korotettu. Myös yksinhuoltajien asemaa on parannettu. Toimeentulotuen asumisen 7 prosentin omavastuun poisto helpotti erityisesti kaikkein pienituloisimpia lapsiperheitä. Eikä sekään vallan hullumpi juttu ole, että olemme saaneet lapsiasianvaltuutetun varmistamaan, että lasten näkökulma huomioidaan päätöksenteossa.

Myös lapsiperheiden palveluja on laajennettu. Vuoden 2007 budjetissa yhtenä painopisteenä on kouluhyvinvoinnin sekä pienten koululaisten aamu- ja iltapäivähoidon edistäminen. Samoin lisätään erityislastentarhan opettajien määrää. Noin muutenkin kunnille ohjataan lisää rahaa, ja näin kunnilla on paremmat mahdollisuudet tuottaa palveluita niin lapsille kuin ikäihmisillekin. Ja mikä onkaan tärkeämpää kuin että neuvola, päiväkoti ja koulu toimivat hyvin.

Tänä päivänä joissain perheissä on vaikeuksia mm. päihde- ja mielenterveysongelmien vuoksi. Silloinkin nimenomaan palvelut ovat avainasemassa, jotta ongelmat huomataan ajoissa. Myös työllisyys on parantunut. Tämä on olennaista, sillä useinhan juuri pitkittynyt työttömyys on syy, miksi moniin ongelmiin on ajauduttu. Tällä kaudella on nettomääräisesti syntynyt 80 000 uutta työpaikkaa. Iso haaste nyt ja tulevaisuudessa on karsia turhia pätkätöitä ja edistää työssä jaksamista. Ei työelämä saa uuvuttaa. Pienten lasten äideillä ja isillä täytyy olla aikaa myös läiskytellä lätäköissä yhdessä lasten kanssa.

Maailma ei vielä ole valmis. Työtä on jatkettava. Kuntien rahoitusta on vahvistettava ja kunta- ja palvelurakenneuudistuksen myötä saatava aikaan riittävää osaamispohjaa palveluiden tuottamiselle. Esimerkiksi päteviä lastensuojelun sosiaalityöntekijöitä on tällä hetkellä monessa kunnassa aivan liian vähän. Tämä on huolestuttavaa, sillä ongelmat tulisi tunnistaa mahdollisimman varhain ja siinä tarvitaan riittävästi ammattilaisia. On siis jatkettava työtä lapsiperheiden aseman parantamiseksi, työllisyyden edistämiseksi ja työelämän kehittämiseksi.

(julkaistu kolumnina tammikuussa 2007)