Lähiökierrokseni alkoi noin vuosi sitten syksyllä Kotkan Karhuvuoresta ja päättyi syyskuussa Oulun Kaukovainiolle. Kierroksen viimeisellä etapilla päiväkodin lapset antoivat minulle piirustuksiaan unelmiensa pihasta. Niillä oli kiipeilytelineitä, piilopaikkoja, liukumäkiä ja uima-altaita… ja elävät hampaat!? Värejä oli käytetty paljon, mikään ei ollut tavallista valkoista tai harmaata. Uskon, että vinkistä kannattaa ottaa vaari: suunnitella lasten käyttämiä tiloja lasten silmin!

 

Kuulin usein, että monen lähiön maine ja asukkaiden arki eivät kohtaa; asukkaista oma alue on viihtyisä ja mukava, vaikka maine olisi muuta. Omasta lähiöistä ollaan yksiselitteisesti ylpeitä! Hyvällä asuinalueella on toimintaa ja tekemistä, palveluita ja viihtyisä ympäristö. Asukkaiden on myös tunnettava alueen omakseen ja heillä on oltava mahdollisuus vaikuttaa ympäristöönsä. Uskon vakaasti siihen, että asukkaat ovat oman asuinalueensa kehittämisen asiantuntijoita – he yksinkertaisesti tuntevat sen parhaiten.

 

Yhdessä tekemisen voima näkyy monissa asukastiloissa, joissa olen vieraillut kierroksellani. Esimerkiksi Joensuun Rantakylässä ja Utrassa sekä Porin Pormestarinluodolla asukastilat tarjoavat puitteet monipuoliselle toiminnalle. Asukastiloissa voi toimia niin kirjasto, nukketeatteri, harrastuspiirejä kuin vaikkapa pyöräkorjaamo. Tärkeää on, että asukastilat vastaavat juuri alueen asukkaiden tarpeisiin ja toiveisiin. Kunnat voivat tuoda asukastiloihin myös matalan kynnyksen palveluja sinne, missä asukkaat ovat. Tämä on tärkeää etenkin vanhuksille ja muille, joiden on muuten vaikea löytää palvelujen piiriin.

 

Monessa kiertämässäni lähiössä on myös uskallettu sekoittaa erilaisia toimintoja. Kaukovainiolla koulun, kirjaston ja harrastustiloja yhdistävä Hiirihaukkatalo on hyvä esimerkki siitä, miten eri toimintoja kootaan saman katon alle. Samanlaisia ideoita ollaan viemässä eteenpäin myös Tampereen Tesomalla ja Lahden Liipolassa. Näin kunnan tilat saadaan monipuoliseen ja koko asukasyhteisöä hyödyttävään käyttöön. Uskon, että tällainen talo on mukava paikka käydä koulua, tehdä työtä tai harrastaa.

 

Olennaista on muistaa, että tärkeintä eivät ole seinät, vaan se mitä niiden sisällä tehdään. Seinät antavat mahdollisuuden toiminnalle, mutta ihmiset luovat tekemisen ja yhteisön. Parhaimmillaan asukastoiminta yhdistää eri-ikäisiä ja erilaisista taustoista tulevia asukkaita. Tämä näkyi hienosti vaikkapa Porissa, jossa sampolalaiset lähes vauvasta vaariin tuunasivat yhdessä bussipysäkille taidetta, teemana ystävyys. Tällä tavoin paikoista tulee asukkaiden omia, ja lähiöihin syntyy tarinoita, joita voidaan kertoa seuraavalle sukupolvelle.

 

(SuurTampere 22.10.2014)