Tarvitaan kuntien pelastusrengas

Kolumnit

Maailmalla myllertävä talouskriisi näkyy konkreettisimmillaan ja ikävimmillään työpaikkojen menetyksinä. Liian monella ihmisellä on huoli tulevaisuudesta, kun työpaikka on mennyt tai vaarassa mennä alta. Julma tosiasia on, että esimerkiksi kahden viimeisen kuukauden aikana noin 50 000 ihmistä joutui irtisanotuksi, lomautetuksi tai yt-neuvottelujen piiriin.

Siksi on välttämätöntä, että valtio toimii vahvasti uusien työpaikkojen synnyttämiseksi ja niiden ihmisten auttamiseksi, jotka ovat vaarassa menettää tai jo menettäneet työpaikkansa. Eli, että valtio elvyttää ajoissa, riittävästi ja tehokkaasti.

Hallitus antoi viime perjantaina elvytyspaketin. Vaikka paketti pitää sisällään joitakin tärkeitä asioita, voi silti todeta, että valitettavasti hallituksen elvytystoimet ovat olleet hitaita, riittämättömiä ja osin tehottomia.

Työllisyyskehitykseen nähden hallituksen päätöksentekovauhti on ollut hidas – monia nyt esitellyistä toimista olisi pitänyt tehdä aiemmin, kun tilanteen vakavuus alkoi hahmottua. SDP esitti jo viime syksynä oman vaihtoehtonsa elvytystoimiksi. Esitimme ”pelastusrenkaaksi” nimettyä pakettia, jossa satsattaisiin työpaikkojen luomiseen mm. rakentamalla ja peruskorjaamalla koteja, rakentamalla raiteita ja teitä, panostamalla uusiutuvien energialähteiden edistämiseen sekä kuntien investointien tukemiseen: nyt jos koska valtion tulisi jelpata kuntia peruskorjaamaan kouluja, sairaaloita ja päiväkoteja.

Lisäksi korostimme, että osana elvytyspäätöksiä on myös autettava ihmisiä: on elvytettävä pienituloisten ihmisten ostovoimaa, turvattava terveys-, koulutus- ja vanhuspalvelut kunnissa sekä lisättävä aikuiskoulutusta ja työvoimapoliittisia toimia.

Myönteistä elvytyspaketissa on, että se tuli osin SDP:n linjoille. Panostuksia esittämiimme asioihin on luvassa, mutta valitettavasti mittakaava on edelleen monin osin vaatimaton. Esimerkiksi avustukset kunnille homekoulujen tai päiväkotien korjaamiseen liikkuvat hyvin vaatimattomissa summissa ja vuokra-asuntojen rakentamisessakaan ei edelleenkään tehty korkotukiehtojen parannusta, joka olisi taannut, että syntyvät vuokra-asunnot olisivat olleet myös selkeästi tätä päivää kohtuuhintaisempia.

Huolestuttavaa on myös, että täysin päinvastoin kun hallitus puhuu, ovat monet sen linjauksista heikosti kohdennettuja nimenomaan niiden työllisyysvaikutusten osalta. Jos halutaan velkarahalla tehdä oikeita työllistäviä toimia, ei ole järin tehokasta alentaa suurituloisimpien verotusta tai poistaa yritysten kela-maksua.

On syytä myös kysyä hallituksen arvovalintojen perään. Nytkään se ei esittänyt toimia, joilla turvataan kuntien riittävä rahoitus, vaikka tiedossa on, että kuntien rahoitustilanne tulee heikkenemään hyvin voimakkaasti.

Nyt jos koska kuntapalveluiden turvaamiseksi on rakennettava vahva tukipaketti – kuntien pelastusrengas – jonka avulla turvataan kuntien palvelut ja tuetaan kuntien investointeja. Talouskriisin nimissä ei ole varaa rapauttaa kuntien rahoituspohjaa ja käytännössä sitä kautta ajaa kuntia entistä lyhytnäköisemmin ulkoistamaan palvelujaan. Jos kuntien rahoituspohja murretaan, tehdään käytännössä arvovalinta yksityisten palvelujen puolesta. Siitähän merkkejä ilmassa jo onkin: eilisten uutisten iso otsikko kuului: terveydenhuollon yksityistäminen jatkuu!

Näyttöä hallituksen arvovalinnoista saimme myös sen suhteen, että lupaukset sosiaaliturvan parantamisesta jäivät tyhjiksi puheiksi. Takuueläkettä ja lapsilisien sitomista indeksiin lykättiin 1.3.2011 alkavaksi, eli juuri ennen seuraavia eduskuntavaaleja! Näin kestää näiden toimien tekeminen neljä vuotta eli koko hallituskauden. Suuri osa muista sosiaaliturvan parannuksista ei saanut edes tuota aikalupausta eli jäävät hamaan tulevaisuuteen.

(julkaistu YLE Tampereen Radion nettikolumnina 2.2.2009)