Talouskriisi on iskenyt pahasti maailmalla ja Suomessa. Julma tosiasia on, että esimerkiksi kahden viimeisen kuukauden aikana noin 50 000 ihmistä joutui irtisanotuksi, lomautetuksi tai yt-neuvottelujen piiriin. Palkansaajien tutkimuslaitoksen ennusteen mukaan työttömyysaste tulee tänä vuonna nousemaan 7.4 prosenttiin ja ensi vuonna peräti 8.8 prosenttiin. Viime kaudella saavutetut 100 000 työpaikkaa menetetään kahdessa vuodessa.
Valtion onkin nyt toimittava vahvasti uusien työpaikkojen synnyttämiseksi ja niiden ihmisten auttamiseksi, jotka ovat vaarassa menettää tai jo menettäneet työpaikkansa. Eli on elvytettävä ajoissa, riittävästi ja tehokkaasti.
Valitettavasti hallitus on kompuroinut tässä toden teolla. Vaikka sen viimeisin elvytyspaketti pitää sisällään joitakin tärkeitä asioita, voi silti todeta, että hallituksen elvytystoimet ovat olleet hitaita, riittämättömiä ja osin tehottomia.
Työllisyyskehitykseen nähden hallituksen päätöksentekovauhti on ollut hidas – monia nyt esitellyistä toimista olisi pitänyt tehdä aiemmin, kun tilanteen vakavuus alkoi hahmottua. SDP esitti jo viime syksynä oman vaihtoehtonsa. Esitimme ”pelastusrenkaaksi” nimettyä pakettia, jossa satsattaisiin työpaikkojen luomiseen mm. rakentamalla ja peruskorjaamalla koteja, rakentamalla raiteita ja teitä, panostamalla uusiutuvien energialähteiden edistämiseen sekä kuntien investointien tukemiseen: nyt jos koska valtion tulisi jelpata kuntia peruskorjaamaan kouluja, sairaaloita ja päiväkoteja.
Nyttemmin hallitus teki päätöksen korjausrakentamisen tukemisesta, mutta ehtiikö tämä apu ajoissa nyt jo ahdingossa olevien pienten rakennusliikkeiden kannalta? Kestää aikansa ennen kuin esimerkiksi taloyhtiöt tekevät päätöksensä remontista, ja voi olla, että aikaisintaan kesäksi korjausrakennusfirmat saavat uusia urakoita. Rakennusalan tilanne on kuitenkin ollut jo kauan vaikea ja monen terveenkin pikkufirman lainahanat ovat jo kiinni. On hyvin tärkeää turvata näiden pienten yritysten säilyminen tässä tilanteessa.
Ongelma hallituksen elvytystoimissa ei ole kuitenkaan pelkästään niiden hitaus. Monet toimet ovat mittasuhteiltaan todella vaatimattomia ja osasta toimia, joita nyt markkinoidaan ”elvytyksenä”, saa etsiä työllisyysvaikutuksia suurennuslasilla. Ehkäpä tyypillisin esimerkki näistä ovat suurituloisten tuloveronkevennykset, jotka tässä suhdannetilanteessa päätyvät helpommin sukanvarteen kuin kulutukseen.
Valtio velkaantuu ja joskus velka on maksettava myös takaisin. Siksi on hyvin tärkeää, että nyt elvytykseen käytettävä jokainen sentti oikeasti työllistää ja lisää perusturvallisuutta. Velalla ei kannata suurituloisten veroja laskea.
Eivätkä ongelmat valitettavasti tähän lopu. Hitauden, riittämättömyyden ja tehottomuuden lisäksi moni tärkeä asia puuttuu hallituksen toimenpidepakista kokonaan. Räikein esimerkki tästä on, että kunnat ollaan jättämässä yksin painimaan lisääntyvien talousvaikeuksiensa kanssa. Kuntien rahoitustilanne tulee heikkenemään hyvin voimakkaasti ja edessä on veronkorotuksia,
leikkauslistoja, lomautuksia, investointien lykkäämisiä.
Esimerkiksi Tampereen kaupungissa yhteisöverotuotot tulevat vähenemään 30 miljoonalla eurolla ja yhteensä alijäämää on syntymässä kuluneelle vuodelle 50 miljoonaa. Tämän vuoksi porvaririntama jo pohtii palvelujen supistuksia, vaikka vielä syksyllä esitettiin kauniita lupauksia palvelujen parantamisesta. Valtion on nyt kannettava vastuunsa ja autettava kuntia. Jos palvelut päästetään rapautumaan, tulemme tuota laskua maksamaan vielä pitkään.
Kuntapalveluiden turvaamiseksi on pikaisesti rakennettava vahva tukipaketti – kuntien pelastusrengas – jonka avulla turvataan kuntien palvelut ja tuetaan kuntien investointeja. Talouskriisin nimissä ei ole varaa rapauttaa kuntien rahoituspohjaa ja käytännössä sitä kautta ajaa kuntia entistä lyhytnäköisemmin ulkoistamaan palvelujaan.
Yhdistelmällä ”liian vähäinen elvytys ja hyvinvointipalvelujen heikentäminen” on viime lamasta tuttu karmea seuraus: tuloerot kasvavat, suhdannetyöttömyys muuttuu rakennetyöttömyydeksi ja köyhyys lisääntyy. Siksi nyt ei ole varaa toistaa Ahon hallituksen aikaisia virheitä ja heittää työllisyydestä ja ihmisten hyvinvoinnista huolehtimista ö-mappiin..
Viisautta ja kaukonäköisyyttä tarvitaan.
(julkaistu kolumnina SAK:n Pirkanmaan alueen lehdessä 27.2. 2009)
Jaa tämä artikkeli