Hämmästyin, kun valtiovarainministeri Jyrki Katainen totesi jokin aika sitten, ettei muista SDP:ltä yhtään avausta tältä kaudelta. Avauksia meillä on ollut muun muassa laajan työllisyystyöryhmän perustamisesta, metsäteollisuuden pelastamisohjelman laatimisesta, vanhustenpalvelulain säätämisestä, nuorten yhteiskuntakuusta (työ-, koulutus- tai harjoittelupaikka) kaikille alle 30-vuotiaille, kansainvälisestä rahoitusmarkkinaverosta, ilmastolain säätämisestä, pääomaveron muuttamisesta progressiiviseksi tai siitä, että valtio takaisi, että äkillisen työttömyyden kohdatessa asuntovelkojen tai vuokrarästien kanssa vaikeuksiin joutuva ihminen saisi pitää asuntonsa.

Tietenkään kaikki SDP:n esitykset eivät ole yksittäisiä avauksia. Kyse on linjasta. Meillä on oma vaihtoehtoinen linjamme, joka poikkeaa hallituksen politiikasta. Kyse on kokonaisuudesta, joka tiivistyy SDP:n jokavuotisissa vaihtoehtobudjeteissa.

Joihinkin asioihin, esimerkiksi vanhusten ja lasten palveluihin tai pienituloisimpien ihmisten auttamiseksi, laittaisimme enemmän rahaa kuin hallitus. Toisaalta joistain asioista taas keräisimme lisää veroja tai jättäisimme joitakin veronkevennyksiä tekemättä. Meidän vaihtoehdossamme pääomavero olisi korkeampi ja käytössä olisi joitakin ympäristöveroja. Hyväosaisimpien verotusta emme olisi keventäneet niin paljon kun hallitus on tehnyt, sen sijaan kaikkein pienituloisimpien verotusta olisimme keventäneet enemmän.

***

Mutta palatakseni vielä näihin avauksiin: yksi tärkeä sellainen on esityksemme siitä, että työnantajia kannustettaisiin pitämään myös ikääntyviä ihmisiä työelämässä. Työantajat voisivat saada alennusta työnantajamaksuihinsa, mikäli pitää töissä yli 60-vuotiaan. Nythän usein käy niin, että vaikka ihmisellä itsellään olisi vielä virtaa, tulee hän kylmästi saneeratuksi työpaikaltaan vielä hyvässä työiässä. Tämä ei ole reilua.

Tämä esityksemme syntyi vastapainona viimeaikaisille julkisuuteen tihkuneille tiedoille siitä, että hallituksen työurien pidentämistä koskevissa pohdinnoissa on ollut mukana ajatus, että 63-vuotiaana eläkkeelle siirtyvien eläkettä leikattaisiin.

Eli reilu vuosi sitten Rukan hangilla syntynyt pääministerin ”neronleimaus” eläkeiän pakkonostosta 65 –vuoteen ystävällisesti unohdettaisiin, mutta tilalle tulisi leikkaus eläkkeeseen, mikäli ihminen ei jaksaisi työelämässä 65 ikävuoteen asti.

Valitettavasti näyttää siltä, että kun puhutaan työurien pidentämisestä, on hallituksen päähän piintynyt pakkokeppilinja. Ratkaisuja etsitään milloin esittämällä eläkeiän pakkonostoa, milloin esittämällä leikkauksia ikääntyvien työttömyysturvaan.

Pakkokeppilinja ei ole oikea tie. Jos ihminen on työelämän loppuun kuluttama ja uupunut, ei mikään rahallinen rankaiseminen saa tilannetta toiseksi. Siksi pitää ajoissa panostaa työssä jaksamiseen. Pienellä Suomella, jossa työikäisten määrä suhteessa väestöön vähenee koko ajan, ei ole varaa menettää työntekijöitään. Mutta pakko ei auta, vaan oikea tapa on panostaa arvokkaisiin työntekijöihimme, jotta he jaksavat mahdollisimman pitkään työelämässä.

***

Eli vaihtoehtoja on – ja niin pitää politiikassa ollakin. Kun on eri puolueita, on luonnollista, että on myös erilaisia mielipiteitä ja arvovalinnat ovat erilaisia. Omalta osaltamme olemme tuoneet esiin oman vaihtoehtoisen linjamme ja monia avauksia, joista toivon, että hallitus ottaa koppia.

Edellä avauksistamme muutamia ministeri Kataisellekin muistinvirkistykseksi. Näyttää muuten olevan tuo muistamattomuus aika yleinen oire tänä päivänä hallituksen piirissä.

(julkaistu Tampereen radion nettikolumnina 24.4.2010)