Eläkeikä on puhuttanut paljon viime aikoina. Kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että olisi tärkeää, että ihmiset jaksaisivat työssä pitempään tulevaisuudessa. Se miten se onnistuu, näyttää kuitenkin jakavan mielipiteitä.

Tuntuu joskus siltä, että porvari- ja työnantajapuolella eletään ihan eri maailmassa, kuin tässä todellisessa. Vai miksi muuten koko ajan sieltä suunnasta näyttää tulevan ehdotuksia jatkaa ihmisten työssäoloaikaa pakolla tai eläkkeeseen kohdistuvilla leikkauksilla.

Kuitenkin todellisessa työelämässä on paljon parantamisen varaa. Usein työelämä imee mehut työntekijöistä jo hyvissä ajoin ennen 60 ikävuotta. Joskus työelämä on huonoa laadultaan ja työilmapiiri ja johtajuus heikkoa. Tämä on varmasti yksi syy sille, että masennus on noussut uudeksi suomalaiseksi kansantaudiksi. Masennus on ohittanut tukielinsairaudet yleisimpänä työkyvyttömyyseläkkeen syynä. Ja masennus kaataa liian usein parhaimmassa työiässä olevia, pitkäksi ajaksi, jollei pysyvästi.

Tässä todellisessa maailmassa ei auta mitään, vaikka virallinen eläkeikä nostettaisiin vaikka aina 80 ikävuoteen asti (tätä menoa varmaan joku kohta esittää jo tätäkin!). Se ei auta, sillä oikeasti ihmiset uupuvat jo paljon ennen nykyistäkin eläkeikää – ja jäävät työkyvyttömyyseläkkeelle.

Uudistimme eläkejärjestelmää viimeksi vuonna 2005. Nykyisessä eläkejärjestelmässä on mahdollista jäädä eläkkeelle 63:nnen ja 68 ikävuoden välillä, ja mitä pitempään jaksaa työelämässä, sitä enemmän eläkettä kertyy. Tämä uudistus onkin tuonut tuloksia: suomalaiset viihtyvät työelämässä aikaisempaa pidempään.

Mekaaninen eläkeiän nostaminen pakkokeinoin ei toimi eikä se ole hyväksyttävää. Eivätkä myöskään sellaiset ”tarjoukset”, joista ei voi kieltäytyä. Niitähän on myös matkan varrella heitelty tyyliin: jos et jaksa yli 63 – vuotiaaksi, työeläkettäsi leikataan. Nyt tarvitaan toisenlainen keinopaketti: inhimillisempi ja toimivampi.

Työuria voidaan parhaiten pidentää vähentämällä työkyvyttömyyttä ja lisäämällä työhyvinvointia. Eläketurvakeskus on tuoreessa tutkimuksessaan todennut, että työnantajan tuki ja oman työn kokeminen tärkeäksi edistävät työssäjaksamista. Tätä on tuettava mm. johtamista kehittämällä sekä parantamalla työelämää niin, että se huomioi paremmin kulloisenkin elämäntilanteen: pienten lasten vanhemmilla esimerkiksi on oltava mahdollisuus järjestellä tarvittaessa elämäänsä joustavasti tai joskus ikääntyneen vanhemman hoito saattaa vaatia joustavuutta työn järjestelyssä.

Lisäksi työuria voidaan pidentää alkupäästä auttamalla nuoria valmistumaan ja pääsemään nopeammin työelämään. Nuorisotyöttömyydelle on kerta kaikkiaan laitettava stoppi. Kaikkien nuorten on päästävä kiinni koulutukseen, harjoitteluun ja työelämään.

Myös työuran yläpäässä on kannustettava työnantajia työllistämään yli 60-vuotias työntekijä. Yksi keino kannustaa tähän olisi työnantajamaksun helpotus.

Omassa puolueessani SDP:ssä olemme linjanneet, että eläkeikää ei tule nostaa pakolla emmekä hyväksy eläkkeiden leikkauksia. Sen sijaan työelämää on parannettava, jotta ihmiset oikeasti jaksavat työelämässä pitempään. Olisi tärkeää, että kaikki poliittiset toimijat kertoisivat avoimesti kantansa näinkin tärkeään, ihmisten elämän kannalta hyvin olennaiseen kysymykseen.

Tämä on suomalaisille iso kysymys.

(julkaistu JHL 249:n jäsenlehdessä kolumnina syksyllä 2010)