31.1.2015 Mikkeli, (musiikkiopiston auditorio)

Hyvä yleisö,

taide on yhteisölle voimavara. Se on luovaa, sosiaalista, kulttuurista ja taloudellista pääomaa, jonka avulla eletään tätä päivää ja katsotaan huomiseen.

Ihmiselle, yksilölle, taide on ennen kaikkea mahdollisuus. Taide antaa mahdollisuuden tunnistaa oma luovuutensa ja harjoittaa sitä. Me voimme myös nauttia taiteen kokijoina ja yleisönä toistemme luovuudesta. Taiteen perinteistä merkitystä yksilölle on sen tarjoama väylä itseilmaisulle ja -ymmärrykselle sekä tunne-elämän kehittämiselle.

Taiteen tekeminen ja kokeminen auttavat myös jäsentämään todellisuutta ja rakentamaan maailmankuvaa. Taiteen avulla rakennamme omaa identiteettiämme, paikkaamme omassa yhteisössämme ja laajemminkin.

Tämän päivän yhteiskunnan kehitysnäkymät haastavat meidän kykymme monimutkaistuvan todellisuuden jäsentämiseen ja maailmankuvan muodostamiseen. Taide avaa uusia näkökulmia tuttuihin asioihin ja luo kokonaan uutta ymmärrystä.

Taide kertoo tarinoita. Taiteessa tekijänsä luovan työn panos välittyy vastaanottajalle. Muotoja on monia, niin myös välittämisen tapoja. Tarina voi olla kirjoitettu, sävelletty, maalattu, muotoon piirretty. Sen voi esittää, välittää paperille painaen, ääneen lukien tai soittaen, näytellen tai tanssien. Sen voi myös asettaa näytteille tai vaikkapa valaa patsaaksi tai puhelimen kuoreksi. Taide voi olla vain tässä hetkessä, painuen vain läsnäolijain muistiin tai se jää vuosikymmeniksi tai -sadoiksi osaksi jokapäiväistä elinympäristöämme.

Teatteri on paitsi hetken kokemusta, myös prosessi. Se elää jo tekijöissään esitystä valmisteltaessa ja harjoiteltaessa. Tiedostaen tai tiedostamatta se jatkuu katsojan mielessä. Onnistuessaan teatteri jättää pysyvän jäljen.

Teatterilla on erilainen asema eri kulttuureissa. Meillä Suomessa teatterin tekeminen ja kokeminen, tarinan kertominen ja vastaanottaminen teatterin keinoin on ollut lähellä ihmistä.

Suomalainen teatteri perustuu kansanteatterin traditioon. Sitä tuskin olisi ilman kaikkia niitä harrastajia, jotka ajan kuluessa ovat toimineet työväenyhdistysten, nuorisoseurojen, raittiusseurojen ja monien muiden näyttämöillä.

Näyttämöitä on satoja, harrastajia tuhansia. Ammattilaiskentällä Tampereen Työväen Teatteri edustaa maan ainoana ammatillisena työväenteatterina perinnettä, jolla on ollut ratkaiseva osuus suomalaisen teatteriharrastuksen ja –toiminnan kehityksessä.

Teatterin tekijälle on yhteys toisiin tekijöihin olennaisen tärkeää. Niin teatterin ammattilainen kuin harrastaja tarvitsee katsojakontaktin lisäksi myös mahdollisuuden kommunikoida toistensa kanssa ja seurata myös muiden esityksiä. Siksi on hienoa, että meillä on Työväen Näyttämöpäivien tapaisia tapahtumia. Nyt 39. kerran harrastajat ja ammattilaiset kokoontuvat yhteen esittämään, katsomaan ja keskustelemaan.

Työväen Näyttämöpäivillä on tärkeä paikka suomalaisen harrastajateatterin tekijöiden kohtauspaikkana.

Teatterin keinoin tarinaa kerrottaessa on ammattivuosista ja resursseista toki apua, mutta oivaltavaa näkemystä ne eivät takaa. Harrastajateatterin esityksessä välittyy aina myös elämä teatterin seinien ulkopuolella. Mukana on onnistuttaessa sellaista oivallusta ja kokemusta, joka kertoo yleisölleen tarinan syvän elämyksen ja ymmärryksen antavalla tavalla.

On hienoa, että Työväen Näyttämöpäivillä on raati, joka koostuu alan vahvoista ammattilaisista. Uskon, että he ovat jälleen onnistuneet poimimaan kaikkien esitysten joukosta juuri ne, jotka meidän jokaisen tulisi nähdä ja kokea.

Hyvä yleisö,

Tänä vuonna järjestettäviin Työväen näyttämöpäiviin liittyy yksi merkittävä virstanpylväs. Suomalaisen harrastajateatterikentän hahmo ja voimanainen Eeva-Sisko Artell on vuodenvaiheessa jäänyt eläkkeelle. Haluaisin tässä yhteydessä kulttuuriministerin ominaisuudessa kiittää sinua, Eeva-Liisa, siitä valtavasta kulttuurityöstä, jota sinä olet tehnyt suomalaisen harrastaja-teatterin ja yleensä kulttuurin eteen. Kiitos!

Hyvä teatteriväki,

toivotan kaikille, niin tekijöille kuin katsojille oikein hyviä hetkiä teatteri-harrastuksen parissa. Koska taide on yksilölle mahdollisuus rikastuttaa omaa ja toistemme elämää, tulee sen olemassa olon ja kehittymisen turvaaminen olla yhteiskuntamme keskeinen tehtävä.

Harrastajateatteritoiminta on vapaata kansalaistoimintaa ja perustuu aina viimekädessä tekijöihinsä, heidän omiin toiveisiinsa ja mahdollisuuksiinsa. Se on taiteen harrastamista, jota ei voi määrätä. Se tarvitsee kuitenkin tilai-suutensa, sitä saa tukea ja sitä pitää tukea. Ympäröivä yhteisö saa siltä aina enemmän kuin antaa, osan elinvoimastaan. Kiitos!