Aamulehden uutiseen tästä

Monivalinnassa kysyttiin, mitä pitäisi edustajien mielestä tehdä tuottavuuden nostamiseksi. Vaihtoehdot:

1. Pidennetään viikkotyöaikaa kaksi tuntia.
2. Luovutaan kaikista 12 arkipyhästä.
3. Pidennetään viikkotyöaikaa tunnilla ja luovutaan osasta arkipyhiä.
4. Ei lisätä työaikaa, vaan haetaan sama tuottavuuden nousu luopumalla lomarahoista.
5. Yhteiskuntasopimukseen ei kannata suostua hallituksen tähän mennessä esittämillä ehdoilla.

Pia Viitanen

Tuottavuuden nostamiseksi:

Yhteiskuntasopimukseen ei kannata suostua hallituksen tähän mennessä esittämillä ehdoilla.

Vapaamuotoinen kommentti väitteeseen ”Työajan pidennys ei lisää tuottavuutta”:

Tuottavuutta lisää mm. osaava henkilöstö, joka on motivoitunut. Motivaatiota ei lisätä määräämällä tekemään töitä lisää pienemmällä palkalla. Asiat hoidetaan sopimalla, ei sanelemalla.

Missä hallituksen toimet työssä jaksamisen edistämiseksi? Miten tuottavuus voi parantua, jos osaamisesta (aikuiskoulutus, yliopistot) uhataan leikata vielä lisää siinä tapauksessa jos yhteiskunta”sopimusta” ei synny? Outo yhtälö.

Muu vapaamuotoinen kommentti yhteiskuntasopimuksesta:

Yhteistä sopimista tarvitaan ja yhteiskuntasopimukseen syntyä tuetaan, jos se on aidosti ”sopimus” ja kiristysruuveista luovutaan. Hallituksen esittämässä muodossa kyse ei ole ”sopimuksesta” vaan yksipuolisesta sanelusta ja kiristyksestä. Jopa perussuomalaisen työministeri Lindström tämän myönsi taannoin sanoessaan, että nyt kiristystoimet eivät kohdistu lainkaan työnantajien suuntaan. Valitettavasti tukea tälle näkemykselle hallituksesta tullut keneltäkään muulta ja kommentti leimattiin yksittäisajatteluksi. Jo nyt hallitus leikkaa lapsilta, eläkkeensaajilta, työttömiltä ja opiskelijoilta, miten asia parantuu, jos jatkoleikkauksia tehdään? Arvovalinnat väärät niin inhimillisesti kuin kansantaloudellisestikin. Ostovoiman leikkaukset pienituloisilta johtavat lisäahdinkoon.