Digitalisaatio ei saa muodostua esteeksi kansalaisten täysipainoiselle osallistumiselle yhteiskuntaan. Yhteiskunnan on turvattava tosiasialliset toimintamahdollisuudet myös niille kansalaisille, jotka eivät käytä tai eivät kykene käyttämään digitaalisia palveluja asioidessaan esimerkiksi pankkien, Kelan ja muiden viranomaisten kanssa, sanoo kansanedustaja Pia Viitanen (sd.).
Kansanedustaja Pia Viitanen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen digitalisaation ja sähköisen viranomaisasioinnin aiheuttamasta yhdenvertaisuusongelmasta ikääntyneiden ja digituen varassa olevien arjessa.
Digitalisaation ulkopuolelle jääminen koskettaa laajaa joukkoa ikääntyneitä ja muita digituen varassa eläviä ihmisiä. Tämä voi johtaa siihen, että palveluja jää käyttämättä, etuuksia hakematta tai oikeuksia toteutumatta. Kyse on merkittävästä yhdenvertaisuus-, oikeusturva- ja luottamuskysymyksestä julkista hallintoa kohtaan.
Viitanen viittaa vanhusasiavaltuutetun kannanottoon (STT 9.4.2026), jossa kiinnitettiin huomiota siihen, että arjen ja viranomaisasioinnin kiihtyvä digitalisaatio vaikeuttaa satojentuhansien ikääntyneiden ihmisten elämää Suomessa. Arvioiden mukaan jopa yli puolella miljoonalla yli 65 vuotiaalla ei ole sellaisia digitaitoja, jotka mahdollistaisivat itsenäisen ja turvallisen sähköisen asioinnin. Digitalisaatiokehitys on tämän seurauksena kaventanut monien täysin toimintakykyisten ikäihmisten mahdollisuuksia hoitaa omia asioitaan itse ja elää itsenäistä, aktiivista ja arvokasta elämää.
Kysymyksessään Viitanen viittaa myös tuoreeseen lainsäädäntöön viranomaispostin sähköisestä tiedoksiannosta. Suomi.fi viestit toimii jatkossa keskeisenä kanavana, jonka kautta viranomaisasiakirjojen katsotaan tulevan tiedoksi ilman erillistä suostumusta silloin, kun henkilöllä on palvelu käytössään tai hän tunnistautuu viranomaispalveluihin. Tämä koskee myös verotukseen liittyviä päätöksiä ja asiakirjoja.
Käytännössä henkilö voi menettää aiemmin tekemänsä kieltäytymisen sähköisestä viranomaispostista pelkällä tunnistautumisella mihin tahansa Suomi.fi palveluun esimerkiksi tilanteissa, joissa asiointi tapahtuu toisen henkilön avustamana. Näin ollen käy helposti niin, ettei henkilö ymmärrä joutuneensa uudelleen sähköisen tiedoksiannon piiriin. Tästä voi seurata vakavia seurauksia, jos viranomaispäätökset, määräajat tai velvoitteet eivät enää tavoita henkilöä ajoissa.
Kysymyksessään Viitanen kysyy, miten hallitus aikoo turvata sen, että iäkkäillä ja digituen varassa olevilla ihmisillä on tosiasiallisesti yhdenvertainen mahdollisuus hoitaa viranomais- ja arjen asioitaan myös ilman digitaalisia välineitä? Aikooko hallitus nimetä selkeät vastuutahot ja asettaa sitovat tavoitteet digitalisaation aiheuttamien yhdenvertaisuusongelmien ratkaisemiseksi? Mihin toimiin hallitus ryhtyy estääkseen sen, että digitaitojen puuttuminen tai avustettu tunnistautuminen viranomaispalveluihin johtaa henkilön siirtymiseen tahtomattaan sähköisen viranomaispostin piiriin ja tätä kautta oikeusturvariskeihin?
”Julkisten palvelujen saavutettavuus, oikeusturva ja yhdenvertaisuus eivät voi olla sidottuja yksilön digitaitoihin,” summaa Viitanen.
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.