Valtiovarainministeriö esitti hiljan alimman eläkeiän nostoa 70 vuoteen. Tämä tarkoittaisi esimerkiksi, että 50-vuotiaalle työssäkäyvälle tulisi neljä vuotta lisää aikaa eläkkeelle pääsyyn tuosta vaan. Tämä olisi täysin kohtuutonta, ja on selvää, ettei tällaista pidä hyväksyä.
Esitys tuntuu kohtuuttomalta myös siksi, että tällä hetkellä valitettavasti moni uupuu työelämässä. Moni miettii miten jaksaa eläkeikään asti. Esimerkiksi Teollisuusliiton kyselyn mukaan vain 40 prosenttia kyselyyn vastanneista uskoo jaksavansa työskennellä eläkeikään asti, työ kun on monesti raskasta ja vuorotyö yleistä. Ja näin on monella muullakin alalla.
Eläkeiän nostopohdintojen sijaan tuleekin huolehtia siitä, että työssä jaksetaan ja että apua saadaan silloin, kun työelämässä uupuu. Lisäksi työntekijöillä pitäisi olla paremmat mahdollisuudet myös oppia uutta ja tarvittaessa siirtyä toisenlaisiin tehtäviin tai kokonaan uudelle alalle. Tässä suhteessa hallituksen päätös aikuiskoulutustuen lakkauttamisesta oli iso virhe.
On myös petraamisen varaa siinä, miten ikääntyneempiin työntekijöihin suhtaudutaan. Liian usein näyttäytyvän ikäsyrjinnän sijaan tulisi nähdä, että nämä työntekijät ovat iso työelämän voimavara, jolla on paljon kokemuksen tuomaa osaamista, tietoa ja elämänviisautta.
Eläkkeet ovat olleet esillä viime aikoina myös keskustelussa siitä, pitäisikö niitä leikata ensi hallituskaudella, kun taloutta sopeutetaan. Ei pitäisi. Eläkkeensaajat ovat eläkkeensä ansainneet, ja on todella tärkeää huolehtia pieni- ja keskituloisten eläkkeensaajien ostovoimasta.
Moni sinnittelee jo nyt pienen eläkkeen varassa ajassa, jolloin ruuan, asumisen ja liikkumisen kustannukset nousevat. Ja tähän päälle tulee hallituksen uusin esitys terveydenhuollon asiakasmaksujen rajusta nostamisesta.
Eläkeläisliitot luovuttivat jokin aika sitten eduskunnalle yhteisen vetoomuksen, että asiakasmaksujen korotuksista luovuttaisiin. Liitot toteavat, että moni pienituloinen ihminen lykkää tai kieltäytyy tarpeellisista hoidoista niiden korkean hinnan vuoksi. Myös vanhusasiavaltuutettu on saanut yhteydenottoja pienituloisilta iäkkäiltä siitä, että he tinkivät lääkkeistä, hoitotarvikkeista ja terveyspalveluiden käytöstä. Kun rahaa ei ole, jätetään hakeutumatta välttämättömäänkin hoitoon. Tällä on kalliit seuraukset niin inhimillisesti, kuin koko yhteiskunnankin kannalta.
Vetoomuksessaan eläkeläisliitot olivat huolissaan myös rajuista järjestöleikkauksista ja arvioivat, että leikkaukset tulevat ennen pitkää näkymään palveluiden kysynnän kasvuna julkisella sektorilla. Käytännössä leikkaukset voivat tarkoittaa, että kerho, jossa on harrastettu yhdessä, loppuu, neuvontapuhelimeen ei enää vastata, tai apua Kelan paperien täyttöön ja netissä asioimiseen ei enää löydy. Tämä on ihan väärä suunta, kun nimenomaan yhteisöllisyyttä tulisi vahvistaa ja apua arjessa pärjäämiseen tulisi saada.
Olemme Sdp:n kaikissa vaihtoehtobudjeteissa halunneet huolehtia eläkkeensaajien ostovoimasta. Esityksissämme pieni- ja keskituloisten palkansaajien ja eläkkeensaajien verotus on ollut kevyempää, mitä hallitus on esittänyt. Emme myöskään hyväksyneet hallituksen eläkkeensaajille säätämää eläketulovähennyksen kiristämistä, joka nosti erityisesti keskituloisten eläkeläisten veroja.
Tulemme myös jatkossa pitämään pieni- ja keskituloisten eläkkeensaajien ostovoiman puolta niin verotuksessa, kuin siinäkin, ettei talouden sopeuttamisessa leikata maksussa olevia eläkkeitä.
Kolumni Aamulehti 19102026