Hallituksen loppukiri alkaa

Ensi perjantaina umpeutuu takaraja, jonka eduskunta on antanut niille lakiehdotuksille, jotka vielä ennättävät valmiiksi ennen hallituskauden päättymistä.

Viime viikot ja päivät ovatkin olleet täynnä toivoa, mutta myös karvaita hetkiä on koettu, kun eräät kauan valmisteilla olleet lakihankkeet joudutaan hautaamaan.

Olen iloinnut siitä, että tällä kaudella on tehty ennätysmäärä yksittäisiä toimia, joilla parannettu kohtuuhintaisten asuntojen uudistuotannon edellytyksiä, kehitelty uusiakin ratkaisuja ja samalla mittavasti panostettu peruskorjaukseen.

Omavastuukorko on ensin puolitettu ja sitten laskettu yhteen prosenttiin niin tavallisten ara-vuokra-asuntojen kuin opiskelija- ja nuorisoasuntojenkin osalta. Samalla tavallisiin vuokra-asuntoihin on  voinut saada käynnistysavustuksia.  Kotien peruskorjausta on viime vuoden syksyllä ja tänä vuonna suhdanneluonteisesti tuettu yhteensä 155 miljoonalla eurolla. Valtio tukee myös toimistojen muuttamista asunnoiksi ja on lisäksi perustanut oman rakennuttajayhtiön,  A-Kruunun osallistumaan tähän suururakkaan eli kotien saamiseen niihin kaupunkeihin ja kuntiin, joissa asuntopula on pahin este myös elinkeinoelämän pyörien pyörimiselle.

Kun katselen tätä hyvien tukitoimien rivistöä, tunnen samalla haikeutta siitä, että joudun toteamaan yhden tärkeän lakihankkeen nyt kariutuneen: 20 vuoden mittaista, nk. lyhyttä korkotukimallia ei valtioneuvoston asialistalla nyt ole. Olen pitänyt tarpeellisena mallin saamista markkinoille ja olen eri yhteyksissä puhunut asiasta. Kuukausi kuukaudelta olen koettanut saada aikaan eri osapuolia tyydyttävän, toimivan mallin.

Jo pari vuotta vireillä ollut laki valmisteltiin suurelta osin uudelleen sen jälkeen, kun hallitus keväällä 2014 neuvotteluissaan linjasi, että malli toteutetaan kohdekohtaisena ja nykyisen yleishyödyllisyyslainsäädännön ulkopuolelle.  Tarkoitus oli lisätä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen tuotantoa kasvukeskuksissa ja monipuolistaa rahoitusvaihtoehtoja valtion tukemassa vuokra-asuntotuotannossa. Asunnoista perittävät vuokrat olisi määritelty omakustannusperiaatteella, ja asukkaat valittu sosiaalisin perustein. Rajoitusten kestoaika olisi kuitenkin ollut vain puolet nykyisestä. Korkotukilainaan olisi saanut myös valtion täytetakauksen.

Tämä uusittu lyhyen korkotukimallin lakiesitys oli lausunnoilla viime kesän aikana. Etsimme siis mallia, joka olisi voitu luoda yleishyödyllisyyssäännösten ulkopuolelle, olisi silti EU-lainsäädännön valtion tukisäännökset täyttävää sosiaalista asuntotuotantoa, ja samalla kiinnostaisi toteuttajia. Säännökset edellyttävät lisäksi, että valtion tuki kohdistuu asukkaille ja että järjestelmä on läpinäkyvä ja valvottavissa.  Lausuntojen ja monien palautekierrosten perusteella lakia muokattiin useaan kertaan, jotta siitä saataisiin tarkoitustaan vastaava: lisää koteja markkinavuokraa alemmalla vuokratasolla.

Tässä vaikeassa yhtälössä olimme mielestäni saaneet jo aikaan varsin hyvän lakiehdotuksen ja olin viemässä sitä valtioneuvoston listoille useaan kertaan. Kun sitten viimeisimpienkin parannus- ja korjauskierrosten jälkeisissä keskusteluissa kävi ilmi, ettei sopua lain eteenpäin viemisestä ole mahdollista saavuttaa, yrityksestä oli pakko luopua.

Vaikka tämä on mielessäni tältä osin sadepäivä, ajattelen kuitenkin aurinkoisesti eräitä muita asioita, jotka vielä etenevät. Budjetti tulee edelleen edistämään niin uudistuotantoa kuin peruskorjaustakin. Erityisesti iloitsen siitä – näin YK:n kansainvälisenä vammaisten päivänä – että vanhusten ja vammaisten esteettömien asuntojen korjauksiin ja asuinalueiden kehittämiseen on mahdollista käyttää tuplasti se raha, mikä alkuperäisessä budjettiesityksessä oli. Ja onhan meillä kuitenkin olemassa myös 20 vuoden aikajänteellä toimiva rahoitusmalli vuokra-asuntotuotannossa. Vuodesta 2008 lähtien käytössä ollut nk. takauslainamalli on saanut tänäkin vuonna aikaan muutamia satoja uusia koteja tarvitsijoille. Liitimme tähän malliin vielä 5000 euron käynnistysavustuksen, jotta uusia koteja syntyisi.

Ei kommentteja.

Vastaa