Hallituksen kevään kehysriihen myötä kävi selväksi, että hallitus on epäonnistunut kaikissa taloustavoitteissaan. Työttömyytemme on Euroopan korkein, velkaannumme eniten ja vauhti vain kiihtyy.
Luvatun 100 000 uuden työpaikan sijaan olemme nyt valitettavasti saman verran pakkasen puolella. Tiedämme, että tästä tulee iso lasku niin inhimillisesti, kuin taloudellisestikin.
Tässä velkatilanteessa hallitus kuitenkin löysi liki miljardi euroa yhteisöveron kevennykseen, joka auttaa eniten suuryrityksiä ja niiden osingonsaajia, mutta on kasvutoimena kallis ja tehoton. Sen sijaan epäonnistuneen politiikan maksajiksi laitettiin pienituloiset, sairaat ja vanhukset, kun asiakasmaksuja nostetaan rajusti. Esimerkiksi terveyskeskusmaksujen korotukset iskevät eniten työttömiin ja eläkeläisiin.
Leikkaukset toimeentuloon, elämisen kustannusten nousu, ja jo aiemmat maksujen korotukset ovat johtaneet siihen, että entistä useammalla on jo nyt vaikeuksia maksaa kohonneita asiakasmaksuja. Hiljan kuulimme Pirkanmaan hyvinvointialueelta, että helpotuksia asiakasmaksuihin haetaan nyt selvästi enemmän kuin aiemmin. Jo viime vuonna kuukausittaisten hakemusten määrä nousi, ja tänä vuonna ne ovat kaksinkertaistuneet.
Asiakasmaksujen korotukset kohdistuvat erityisesti ikääntyneille, joille maksuja ja lääkekuluja kertyy usein muuta väestöä enemmän. Korottamalla ympärivuorokautisen palveluasumisen ja kotihoidonmaksuja laittaa hallitus laskun hoivaa ja apua tarvitsevien iäkkäiden maksettavaksi. Tämä ei ole oikein.
Hallitus on jo leikannut vanhustenhoivasta heikentämällä hoitajamitoitusta, ja parhaillaan eduskunnassa on käsittelyssä laki, jolla teknologian varjolla leikataan yli 50 miljoonaa vanhustenhoivasta. Tämä on käsittämätöntä, digilaite ei korvaa toisen ihmisen hoivaa ja läsnäoloa.
Kaiken kaikkiaan digiajan suurin haaste on pitää kaikkimukana. Digitalisaatio on oiva ja arkea niille, jotka sen taitavat, mutta tutkimuksen mukaan meillä on 500 000–600 000 yli 65-vuotiasta kansalaista, joilta digitaidot puuttuvat tai ne eivät riitä itsenäiseen asiointiin.
Kun digitalisaatiota edistetään, on samaan aikaan parannettava ikääntyneiden mahdollisuutta saada tarvitsemaansa digitukea, ja mikä tärkeintä, myös niille, jotka eivät käytä digilaitteita ja -palveluja, on taattava yhdenvertaiset asiointi- ja osallistumismahdollisuudet. Nyt liian usein joutuu puhelimen jonotusääntä kuuntelemaan iäisyydeltä tuntuvan ajan, tai tietoa asiointimahdollisuudesta kasvokkain kehotetaan etsimään netistä.
Ulkopuolelle jääminen koskettaa laajaa joukkoa ikääntyneitä ja muita digituen varassa eläviä ihmisiä ja voi johtaa siihen, että palveluja jää käyttämättä, etuuksia hakematta tai oikeuksia toteutumatta. Julkisten palvelujen saavutettavuus, oikeusturva ja yhdenvertaisuus eivät voi olla sidottuja yksilön digitaitoihin.
Niinpä niin. Puhutaanpa sitten talouspolitiikan valinnoista tai digimaailmasta, on kyse siitä, kuuluuko jokainen tähän yhteiskuntaan. Ketään ei saa sulkea ulos, kun rahaa ei ole lääkärikäyntiin, tai siksi, ettei pääse edes kiinni palveluun ilman digiosaamista.
Loppujen lopuksi on kyse siitä, pidetäänkö kaikki mukana. Ja vastauksen tähän pitää olla: ketään ei jätetä.
Kolumni Aamulehdessä 1.6.2026
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.