Uudelle vuodelle toivomme kaikki käännettä parempaan. Maailmalla tapahtuu synkkiä asioita, ja kotimaassa olemme turhaan odottaneet myönteistä suunnanmuutosta; työllisyyden parantumista ja kasvun koittoa. Valitettavasti kuitenkin viime vuoden saldo jäi synkäksi.
Suomi ajautui EU:n talouden tarkkailuluokalle. Joulukuun työllisyystilastot vahvistivat, että työttömyytemme on jämähtänyt toiseksi korkeimmalle tasolle EU-maista, ja vuoden ennätysvelkaantuminen kohosi lähes 18 miljardiin. Tuoreet konkurssitilastot viime vuodelta ovat jäätävät: uusi koko 2000-luvun ennätys.
Hallitus tekee siis ennätyksiä – valitettavasti vain väärään suuntaan. Taloutemme tarvitsisi nopeasti kasvua, mutta nyt vain velka, työttömyys, konkurssit ja köyhyys ovat kasvaneet. Kaiken kukkuraksi viime vuoden lopulla ilmestynyt VTV:n raportti kertoi, että hallituksen omat ”työllisyystoimet” ovat voineet jopa hidastaa talouskasvun käynnistymistä. Leikkaukset työttömyysturvaan tilanteessa, kun työtä ei ole, on ajanut ihmisiä köyhyyteen ja ostovoimaa ei ole. Talous ei kasva, ja kierre on valmis.
Olen ihmetellyt hallituksen arvovalintoja. Samaan aikaan, kun isoja leikkauksia on tehty pienituloisten toimeentuloon ja julkisiin palveluihin, on hallituksella ollut varaa laskea kaikkein suurituloisimpien verotusta. Veronmaksajien keskusliiton mukaan verotus kevenee tänä vuonna selkeästi vasta, kun palkka on yli 9 000 euroa kuussa. Kaikissa alemmissa tuloluokissa kevennys jää hyvin pieneksi tai sitä ei ole.
Samaan aikaan hallituksen uusin leikkaus toimeentulotukeen kohdistuu kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin. Hallituksen arvovalintoja havainnollistaa seuraava yhtälö: toimeentulotuen leikkaus tuo 70 miljoonan säästön. Se on noin viidennes veronkevennyksestä, joka kohdistuu yhteiskunnan suurituloisimmille. Jos leikkaus jätettäisiin tekemättä, ja sen sijaan pienennettäisiin suurituloisimmille annettavaa veronkevennystä tuolla summalla, niin silti henkilö, joka tienaa 9000 euroa kuukaudessa saisi veronalennusta 900 euroa vuodessa sen sijaan, että se nyt kevenee 1100 euroa vuodessa. Varmasti tälläkin suurituloisimmat pärjäisivät, ja leikkauksen pienituloisimmille voisi välttää.
Opposition velvollisuus on esittää vaihtoehto. Teimme jälleen Sdp:n oman vaihtoehtobudjetin. Talouskasvun suurin jarru on nyt ihmisten luottamus ja kotimaisen kysynnän puute. Esitämme toimia, joilla luottamusta ja kasvua saataisiin aikaan.
Veropolitiikkaa painottaisimme toisin. Suuntaisimme veronkevennykset pieni- ja keskituloisille. Myös suurin osa yrittäjistä voittaisi vaihtoehdossamme: pieniä yrittäjiä auttaisi mm. arvonlisäverovelvollisuuden alarajan nosto ja tuki ensimmäisen työntekijän palkkaukseen. Naisvaltaisia yrityksiä tukisimme parantamalla kotitalousvähennystä. Ensiasunnon ostajia rohkaisisimme asuntokaupoille määräaikaisella asuntolainan korkovähennysoikeudella ja vapautuksella varainsiirtoverosta.
Tukisimme rakennusalaa ja kotien korjausta määräaikaisella korjausrakentamisen avustuksella. Tuttu myös omilta ministeriajoiltani, jolloin lähiökotien korjauksia tuettiin yli 150 miljoonalla. Samoin panostaisimme erityisryhmien kotien rakentamiseen. Nyt investointiavustusta ei riitä enää lainkaan mm. ikääntyvien ihmisten asuntojen rakentamiseen, mikä on kestämätöntä, kun samaan aikaan tarve kasvaa.
Taloutta on sopeutettava jatkossakin, mutta aina on vaihtoehtoja ja tilaa tehdä arvovalintoja. Paukkuja on pistettävä kasvun synnyttämiseen ja ihmisten luottamuksen vahvistamiseen. Perusasioiden pitää olla kunnossa: toimeentulo, turvaverkot ja hyvät palvelut pitää turvata.
Kolumni Aamulehti 12.1.2026
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.