VVO 45-vuotta

Hyvä juhlaväki, arvoisat kuulijat,

 

Olemme kokoontuneet juhlistamaan VVO:n 45 vuotista taivalta. Olen erittäin iloinen saadessani mahdollisuuden pitää puheenvuoron tässä tilaisuudessa.

Valtion tukeman asuntorahoituksen historia alkoi, kun Asuntorakennustuotannon valtuuskunta Arava perustettiin vuonna 1949 eli 65 vuotta sitten. Aravan ensimmäisen 20 toimintavuoden aikana omistusasuntojen osuus valtion tukemasta tuotannosta oli 70 %.

1960-luvulla alkoi suuri muutto maaseudulta kaupunkikeskuksiin ja samalla vuokra-asuntojen rakentaminen alkoi lisääntyä. VVO:n perustaminen vuonna 1969 asettuu tähän kehitysvaiheeseen. 1970-luku olikin sitten kautta historian vilkkain asuntorakentamisen ja aravarakentamisen vuosikymmen, jolle leimallista oli suurten kerrostalolähiöiden nopea rakentaminen. Asuntoja rakennettiin koko maassa yhteensä lähes 600 000, joista 330 000 oli valtion aravalainoittamia. Näistä vuokra-asuntoja oli 150 000 eli yli puolet. VVO:n toiminnan aloitus oli suuren rakentamisen aikana myös varsin merkittävä, sillä yhtiöllä oli 10 vuotta perustamisen jälkeen jo 5 000 asuntoa.

Nämä 1960- ja 1970-luvuilla syntyneet asuinalueet ovat nyt tulleet korjausikään. Ne ovat 1,5, miljoonan ihmisen koti. Juuri tämän vuoksi olen asuntoministerinä nostanut voimakkaasti esiin lähiöiden kaikinpuolisen kehittämisen.

Lähiöt, tai esikaupungit, jota termiä etenkin metropolialueella suositaan, poikkeavat toisistaan monessa asiassa, muun muassa kooltaan, iältään, palveluiltaan, asukasrakenteeltaan ja sijainniltaan. Silti niiden rakennusajankohta ja –tapa luovat niiden kehittämiselle myös yhteisiä piirteitä ja tarpeita.

Olen kehittänyt yhteiseksi kehikoksi Viitasen lähiöviitoset: ne kuvastavat viittä eri näkökulmaa lähiöiden kehittämiseen.

Ensimmäinen näkökulmani on Kehittyvä lähiö. Kehittyvässä lähiössä on kohtuuhintaisia koteja ja niiden rakentaminen on itsessään lähiöiden kehittämistä. Rakennuksissa olevasta kansallisomaisuudestamme tulee pitää huolta. Meillä aletaan onneksi jo oivaltaa, että lähiöissä on kehittymässä valtava korjausvelka. Siksi lähiöitä on korjattava ja uudistettava.

Voin ilolla todeta, että vuosien 2013-2014 aikana valtio on satsannut asunto-osakeyhtiöiden peruskorjaukseen käynnistysavustuksina peräti 155 miljoonaa euroa. Ensi vuonna yhtiöt voivat saada peruskorjauslainoihinsa valtion takauksen, mikä helpottaa niiden lainansaantia.

 

Toinen näkökulmani on Elävä lähiö. Elävä lähiö kaipaa hyviä palveluita. Lähietäisyydeltä tulee löytyä lapsille ja nuorille tasa-arvoinen koulu, lähikaupat ja kirjasto, jossa käydä ja viettää aikaa. Monessa lähiössä nämä ovat jo uhattuina. Lähiöitä on kehitettävä tulevaisuudessakin sellaisiksi, että niiden palvelut voidaan turvata. Yksi konkreettinen keino tässä on täydennysrakentaminen.  Kun omasta lähiöstä löytyy uusi asunto myös seuraavaan elämänvaiheeseen, ei tarvetta muuttaa pois tutulta alueelta.

 

Kolmanneksi haluan puhua Kaikkien lähiöstä. Asuinalueiden tasa-arvoisuus, yhteisöllisyys ja osallistuminen oman asuinalueen kehittämiseen ovat mielestäni avainasemassa asuinalueiden eriarvoistumisen ehkäisyssä. Jos asuinalue alkaa rapistua, myös muut ongelmat lisääntyvät. Rakennusten huono kunto pilaa lähiön mainetta ja alkaa karkottaa omistusasujia. Hyvässä lähiössä on tarjolla monipuolisesti erihintaisia vuokra- ja omistusasuntoja. Toinen tärkeä asia yhdyskuntien kehittämisessä on osallisuus ja vuorovaikutteisuus. Ilman sitä kehittämistoimet jäävät helposti puolitiehen. Kun kansalaiset ja muut osapuolet saadaan innostumaan mukaan toimintaan, syntyy runsaasti myönteistä energiaa, joka vie voimalla kehitystä eteenpäin. Ihmisten tapaamiseen tarvitaan erilaisia tiloja ja paikkoja, ja maksuttomat tai kohtuuhintaiset asukastilat ovat tässä avainasemassa. Niiden rakentamista onkin valtion toimin tuettu.

 

Neljäs teema on Turvallinen lähiö. Turvallinen ja terveellinen lähiö on viihtyisä elinympäristö elää ja liikkua. Kun jokainen kokee alueen omakseen, se myös tuntuu turvalliselta. Samalla yhteinen lähiö kehittyy yhä paremmaksi asuinpaikaksi.

Viihtyisyyttä syntyy hyvän suunnittelun ja osaavan rakentamisen avulla. Mutta tämäkään ei riitä, vaan lisäksi tarvitaan hyvää hoitoa ja ylläpitoa. Monesti pienetkin ratkaisut, esim. valaistuolosuhteet edistävät turvallisuutta. Olen ajanut nk. sosiaalisen talkkaroinnin kehittämistä ja asumisneuvontaa. Asumisneuvontaan tullaan osoittamaan ensi vuonna 900 000 euroa ja Aran puitteissa toimintaa tullaan edelleen kehittämään, jotta siitä tulisi nykyistä vakiintuneempi osa lähiöiden turvaverkkoa.

 

Viides näkökulma on Tulevaisuuden lähiö. Tässä tullaan kehittämään ratkaisuja mm. siihen millaiset älykkäät ratkaisut esimerkiksi korjausrakentamisessa edistävät asuinalueiden peruskorjaamista laadukkaiksi ja energiatehokkaiksi. Myös nk. ”palvelumuotoilussa” älyteknologian hyödyntäminen tarjoaa uusia mahdollisuuksia ja sitä voidaan hyödyntää mm. alueellisessa viestinnässä. Kaiken kaikkiaan kuitenkin lähiöiden kokonaisvaltainen kehittäminen vaatii laajaa yhteistyötä eri hallinnonalojen kesken. Tätä edistää mm. lähiöneuvottelukunta, johon viisi ministeriä henkilökohtaisesti osallistuu. Samoin kunnat, rakennuttajat ja rakentajat ovat tärkeitä osapuolia kehittämistyössä. Ja tietenkin: Kaikessa yhteistyössä on muistettava myös asukas – oman elämänsä ja asuinalueensa paras asiantuntija.

Arvoisat juhlavieraat,

Lähiörakentamisen varhaisemman kulta-ajan jälkeen myös 1990-luku oli jälkikäteen tarkasteltuna merkittävä vuosikymmen vuokra-asumisen merkityksen kasvun kannalta. Vuokra-asunnoissa asuvien asuntokuntien määrä kasvoi peräti 230 000 kotitaloudella tuon vuosikymmenen kuluessa. Ja tänään juhlittavalla VVO:lla oli 1990-lopussa 35 000 asunnon asuntokanta ja siitä oli tullut merkittävin valtakunnallinen toimija vuokra-asuntomarkkinoilla.

 

2000-luvulla voimakas kaupungistumiskehitys sekä Suomeen suuntautuva ulkomainen muuttoliike ovat edelleen lisänneet vuokra-asuntojen kysyntää erityisesti kasvukeskuksissa. Toisaalta kasvukeskusten ulkopuolella asuntojen kysyntä on monessa paikassa heikentynyt. Merkittävä tekijä on ollut myös kotitalouksien koon pieneneminen. Kun vuonna 1970 keskimääräinen kotitalouden koko oli 3 henkeä, niin vuonna 2012 se oli enää 2,06 henkeä. Valtaosassa vuokra-asunnoista asuu yksi tai kaksi henkilöä ja näin ollen vuokra-asuntojen kysyntä kohdistuu valtaosin pieniin asuntoihin. Kymmenessä vuodessa vuodesta 2005 vuoteen 2013 vuokra-asuntoa jonottavien ihmisten määrä on noussut 80 000: sta yli sataan tuhanteen ja keskivuokrat ovat nousseet noin 37 %. Samalla vuokra-asuntosijoitusten tuotto on KTI:n kiinteistöindeksin mukaan vähintään 8 % joka vuosi ja vuokra-asuntosijoittaminen onkin ollut tuottoisin kiinteistösijoittamisen muoto vuodesta 2008 alkaen. Asuntopulan helpottaminen ja asumiskustannusten kohtuullistaminen ovatkin yhä edelleen suuri haaste.

Varmasti ei ole yhtä viisastenkiveä, millä ongelmat ratkaistaan. Mutta yhtä varmaa on, että niiden ratkaiseminen vaatii meitä kaikkia eli kaikkien tahojen yhteistyötä. Sen vuoksi olen perään kuuluttanut voimakkaasti asuntopolitiikkaan nk. TUPO-henkeä. Kaikkia toimijoita tarvitaan, jotta asuntoja syntyy lisää ja niiden hinta- ja vuokrataso pysyy kaikkien ihmisten saavutettavissa.

Valtio on nyt tosissaan liikkeellä. Kun pääministerillä sanotaan olevan eri asioissa kolme pointtia, niin minä voin sanoa, että minulla on pointteja paljon enemmän ja lisäksi vielä Jokeri. Niin paljon erilaisia asuntorakentamisen ja peruskorjaamisen tukitoimenpiteitä on tällä hallituskaudella omasta ja edeltäjäni toimesta tai toimeksiannosta päätetty. Valtio on lisäksi perustanut oman rakennuttajayhtiön, A-Kruunun ja sijoittanut varoja sen toimintaan. Tarkoituksena aikaan saada uutta kohtuuhintaista vuokra-asuntotarjontaa erityisesti Helsingin seudulle. Tavoitteena on aikaan saada jopa 2000 uuden vuokra-asunnon rakentaminen muutaman vuoden kuluessa. Valtion tukitoimet ovat kohdistuneet paitsi vuokra-asumisen, myös asumisoikeusasumisen ja erityisryhmien asumisen hyväksi. Lisäksi ASP-järjestelmä ehtoja tullaan edelleen parantamaan, mikä helpottaa nuorten mahdollisuuksia omistusasuntomarkkinoilla. Asunto- ja tonttitarjonnan lisäämiseksi sekä liikennehankkeiden edistämiseksi valtio ja suuret kaupunkiseudut ovat sopineet aiesopimuksin ja Helsingin seutu lisäksi erillisellä sopimuksella tietyistä toimista, joilla uusia koteja saadaan tulevaisuudessa syntymään ja liikkuminen sujuvoituu. Riittävän, sijainniltaan hyvän ja kohtuuhintaisen vuokra-asuntotarjonnan rooli tässä kokonaisuudessa on tärkeä.

 

Vaikka paljon on tehty, haluan olla myös jatkossa avoin keskustelulle ja palautteelle, eli kaikki hyvät ideat siitä, mitä edelleen voidaan tehdä, ovat tervetulleita ja tulevat vakavasti otetuiksi ja pohdituiksi.

 

Arvoisat kuulijat, tänään olemme juhlimassa VVO:n 45-vuotissyntympäivää. VVO:lla on keskeinen osa suomalaisen asumisen historiassa. Tänään VVO-yhtymä Oyj on konserni, joka tarjoaa vuokra-asumista yli 40.000 vuokra-asunnon voimin yli 40 paikkakunnalla. Vuonna 2013 VVO oli yrityksenä yhdestoista Suomen suurimpien bruttoinvestoijien listalla, kun sen investoinnit olivat noin 238 Miljoonaa euroa – ja mainiten vielä, että kaikki investoinnit tehtiin Suomeen. Vuosittaisen asiakastyytyväisyystutkimuksen mukaan yli 90 % suosittelee tai on valmis suosittelemaan VVO:ta vuokranantajana. Edelleen, VVO on aina panostanut vahvasti korjaustoimintaan, energiahallintaan sekä kiinteistöjen ylläpitotoiminnan kehittämiseen tuoden alalle innovatiivisia toimintamalleja. Tässä on kunniakirjaa riittämiin. Toivon, että VVO jatkaa aktiivista rooliaan asuntorakennuttamisessa ja myös kohtuuhintaisen vuokra-asumisen tarjoajana pitkälle tulevaisuuteen. Onneksi olkoon VVO ja VVO:laiset!

 

Ei kommentteja.

Vastaa